Bloggaajien esittelyt





Klikkaa bloggajan nimeä niin näet lisätietoja.

Miitri S

Minä olen Miitri Sinkko. 26-vuotias kolmen äärettömän hienon lapsen isä ja aviomies. Moni tapahtuma elämässäni on johtanut minut tähän tilanteeseen. Tilanteeseen, jossa saan auttaa monia ihmisiä, toimia innostavien ja sitoutuvien ihmisten ympäröimänä ja luoda jatkuvasti uutta!

Oma urheilutaustani ulottuu n 15- vuoden päähän. Juoksemaan aloitin 12- vuotta sitten. En ole lopettanut liikkumista vaikka lääkäri on käskenyt. En ole lopettanut liikkumista, vaikka sairastuin 2011 vakavasti ja menetin liikuntakykyni hetkeksi. Olen mielestäni ollut taistelija ja nyt minun vuoroni on auttaa teitä taistelemaan.

Nykyisin olen yrittäjä, personaltrainer, juoksuvalmentaja ja sosiaalisen markkinoinnin intohimoinen suunnittelija ja toteuttaja.

Hienoa, että olet löytänyt blogini! Blogi ei tule kuitenkaan kertomaan minusta, vaan suuremmasta joukosta ihmisä, joiden kanssa saan työskennellä päivittäin. Ennenkaikkea tämä blogi tulee kertomaan ilmiöistä ja tarinoista!

Tervetuloa mukaan!
http://www.miitrisinkko.com/

Mikko P

Tervetuloa Takomorunners Mikon blogiin! Mikko toimii Takomorunners asiantuntijana ja hänen kirjoitukset löytyvät täältä!

Personal trainer/Holistic Health Practitioner (CHEK Practitioner lvl 3, Holistic Lifestyle Coach lvl 3, CHEK International Mentor, Precision Nutrition Practitioner of Sport and Exercise Nutrition lvl 1, Z-Health Practitioner of Neuroscience approaches)

Paunonen on työskennellyt kouluttajana ja valmentajana jo liki viisitoista vuotta Suomen suurimmissa alan organisaatioissa vastuualueinaan mm. kuntosaliohjaajien ja Personal trainereiden, sekä fysiikkavalmentajien kouluttaminen. Hän on toiminut monien eri lajien fyysiikka- ja ravitsemuspuolen asiantuntijana ja on itse kilpaillut yhdeksässä eri lajissa aina kansalliselle tasolle asti. Hän on myös kirjottanut kuusi kirjaa yhdessä kollegoidensa kanssa, joista kaksi on käsitellyt toiminnallista harjoittelua, sekä toiminut asiantuntijana monissa eri alan julkaisuissa.

http://zenhance.fi/

Susanna K

Olen päälle kolmekymppinen kahden lapsen äiti, jonka intohimoksi on muodostunut juokseminen niin yksin, mieheni kuin koirankin kanssa. Innostuin juoksemisesta vuonna 2014 koska sen harrastaminen on helppoa ja haasteellisuus luo lisämotivaatiota sekä siinä on jatkuvasti mahdollisuutta kehittyä eteenpäin. Juoksijana ei ole ikinä valmis vaan on aina mahdollisuus olla vielä parempi.
Itsensä haastaminen on minulle se päällimmäinen asia miksi juoksen. Minulla on ollut viha-rakkaus- suhde juoksuun ja tavoitteiden rikkominen tekee juoksemisesta mielekästä puuhaa. Se, että on jokin tavoite mitä kohti treenataan ja mikä todellakin haastaa minut äärimmäisyyksiin, on se mikä saa lähtemään lenkille.

http://mywayofhealthyliving.blogspot.fi/

Sini S

Hei! Olen Sini Sangi ja vaikutan Keski-Pohjanmaalla Kokkolassa. Asun mieheni, seitsemän siperianhuskyn, kahden kissan ja viljakäärmeen kanssa omakotitalossa maalla. Meillä on siellä aivan huippuhienot ulkoilumaastot, metsää silmänkantamattomiin ja paljon mahdollisuuksia erilaisille luontoaktiviteeteille.

Olen harrastanut kaikenlaista liikuntaa koko ikäni. Tällä hetkellä aktiivisimmat lajit ovat juoksu, maantiepyöräily, kuntosali, koiravaljakkourheilu (talvisin) sekä vaeltaminen (johon palaa kaikki lomat). Pyöräilyä tulee harrastettua lähinnä työmatkaa taittaen sekä viikonloppuretkillä, ja kuntosaliharrastus
sijoittuu pääosin talvikauteen.

Omaan blogiini pääset alla olevasta painikkeesta tai klikkaamalla kuvaani!

Viime vuosina olen keskittynyt enemmän juoksuharrastukseen, ja yhdessä puolisoni kanssa lähtenyt viemään sitä vähän uudelle tasolle. Tähän mennessä olen juossut muutamia puolimaratoneita, lukuisia lyhyempiä maantiekisoja ja joitakin polkujuoksukisoja. Matkat ovat olleet pitenemään päin ja tänä kesänä olisi toiveena juosta se ensimmäinen täyspitkä maraton. Juoksuharrastus on siis ihan lapsenkengissä, mutta into on kova ja tykkään tehdä töitä tavoitteiden saavuttamiseksi.

Vuodelle 2016 on kalenteroitu Kokkola Cityrun 21 km, NUTS Karhunkierros 33 km, Tampere Countryside Maraton 21 km, Kokkolan Venetsialaismaraton 42 kmja Vaarojen maraton 43 km. Lisäksi osallistun Levillä järjestettävään Arctic Challenge –estekisaan. Voi olla että tuohon vielä livahtaa jotain tapahtumantynkää sillä olen äärettömän helposti innostettavissa kaikenmoisiin hullutuksiin.

Tervetuloa seuraamaan ja kommentoimaan blogiani! Juoksuharrastuksen lisäksi kirjoittelen myös muista liikuntaan ja ulkoiluun liittyvistä asioista.

http://luontoloinen.blogspot.fi/

Nina P

Juoksu on ollut mulle aina luonnollinen liikkumistapa. Teini-iässä pelasin jalkapalloa, sillä halusin vain juosta. Pallon saavuttamisella ei ollut sen suurempaa väliä, vaikka futiksesta pidänkin. Sen jälkeen juoksu on ollut elämän eri kokoisissa mutkissa ja vuoristoradoissa elintärkeä varaventtiili.

Juoksin vuosituhannen alussa 28-vuotiaana ensimmäisen maratonini. Alussa maratonit olivat mulle miltei jokavuotinen kuntotesti, syy nostaa ahteri sohvalta. Nykyään niitä tulee tahkottua useampi vuodessa. Ja kisan koollahan ei ole väliä, oli osanottajia viisi tai viisikymmentätuhatta. Kunhan pääsee juoksemaan!

Viime vuonna keräsin rahaa Lääkärit ilman rajoja -järjestölle, tänä vuonna mua liikuttaa säännöllisesti uuden OnTrail-maratonohjelman testipupuna toimiminen. Ensimmäistä kertaa noudatan itselleni räätälöityä ohjelmaa. Saa nähdä, mihin suorituksiin venyn syyskuisella maratonilla, joka päättää miltei koko kesän pituisen proggiksen.

Juoksuminäni on muuttunut lasten saamisen jälkeen. Poikani syntyi 2007 ja tyttäreni 2009. Joudun muiden juoksevien vanhempien tapaan sumplimaan entistä tarkemmin ajankäyttöäni. Niinpä ajauduin vahingossa yöjuoksijaksi. Starttaan, kun lapset ovat jo höyhensaarilla.

Yöjuoksujen lisäksi mut saattaa nähdä juoksutrikoissa niin ruokakaupassa kuin lasten harrastuksissa. Hyödynnän lyhyetkin paikasta toiseen siirtymiset. Vaikka 15 minuutin lenkistä ja 1,5 tunnin pitkiksestä tuleekin saman verran pyykkiä, se ei ole esteenä hyötyliikunnalle.

http://pikkuliten.blogspot.fi/

Marika

Moikka! Olen 34-vuotias juokseva perheenäiti. Olen liikkunut koko elämäni enemmän tai vähemmän ja innostun helposti kaikesta uudesta. Yksi liikkumismuoto on ollut silti aina ylitse muiden, nimittäin juokseminen.

Olen lenkkeillyt koko aikuisikäni enemmän tai vähemmän epäsäännöllisesti. Väliin on mahtunut pitkiäkin juoksemattomia aikoja, kuten raskaudet ja niistä palautuminen. Olen pitkään jo haaveillut ja jossitellut harjoittelevani tavoitteellisesti juoksemista ja parantavani viimeinkin niitä "vahingossa" juoksemiani ennätyksiä. Juoksin vahingossa ensimmäisen puolimaratonini vuonna 2003, osallistumalla työkavereitteni kanssa paikalliseen puolimaratoniin. Yllätin itsenikin saapumalla maaliin ajassa 1.41. Ainoan maratonini juoksin vuosi esikoisen syntymästä vuonna 2008. Olin luvannut itselleni, etten juokse maratoneja ennen kuin olisin nelikymppinen. Sitten minut valtasi hirvittävä halu näyttää itselleni, että lapsen syntymän jälkeenkin saan itseni juoksukuntoon. Kuuden kuukauden säännöllisen harjoittelun jälkeen juoksin maratonin aikaan 3.53.

Uuden vuoden kunniaksi laitoin tavoitteeni paperille ylös ja aloitin matkan niitä kohti. Haluan rikkoa juoksuennätyksiäni sekä osallistua mahdollisimman moniin kilpailuihin ja juoksutapahtumiin. Blogiani pidän sekä harjoituspäiväkirjana että välineenä pohdiskella kaikkea liikkumiseen ja erityisesti juoksemiseen liittyvää.

Oli todella mukavaa, että Miitri pyysi minua mukaan TakomoRunners-yhteisöön kehittämään ja luomaan yhdessä muiden juoksuhenkisten ihmisten kanssa Suomen suurinta juoksuyhteisöä!

Tervetuloa seuraamaan Hirveetä menoa!

http://hirveetamenoa.blogspot.fi/

Pia

Olen Pia, melkein viisikymppinen lenkkarin kuluttaja Pirkkalasta. Juoksun lisäksi kulutan aikaani kuntosalilla ja erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla.

Vuonna 2015 löysin juoksun rinnalle golfin, joten kesäisin aikaa kuluu myös golfkentällä. Pidän myös matkustamisesta ja haaveenani on yhdistää vuosilomat juoksumatkoihin.

Liikunnalla on aina ollut iso rooli elämässäni. Se antaa minulle energiaa sekä on hyvää vastapainoa työlleni. Alkuun liiikuin perheeni kanssa monipuolisesti tutustuen eri liikuntalajeihin. Iän karttuessa alkoi aktiivisempi liikkuminen ja kilpailin sekä hiihdossa että yleisurheilussa. Urheilu ja liikunta jäivät vähemmälle opiskelun ja perheen myötä. Lasteni ollessa pieniä liikkuminen oli lähinnä hyötyliikuntaa sekä lasten kanssa liikkumista. Ohjasin samalla myös vauvauinti- ja liikuntaleikkikouluryhmiä omien lasteni touhutessa mukana. Lasten kasvaessa löysin uudelleen juoksun ja hurahdin siihen toden teolla vuonna 2012. Nyt takana on jo 7 maratonia ja 6 puolikasta sekä vino pino loppuun juostuja lenkkareita! Tykkään treenata ohjelman mukaa, mutta liikkun kehoa kuunnellen ja kunnioittaen. Voisin harrastaa juoksua ilman tavoitetta, mutta on mukavaa, kun on jokin haaste tai tavoite, johon tähdätä! Maratonilla neljän tunnin alitus on edelleen haaveena ja tavoitteena. Tokion maratonin jälkeen sain idean juosta Wold Marathon Majorsin, joka koostuu kuudesta suuresta maratonista: Berliini, Boston, Chicago, Lontoo, New York ja Tokia Eli siinä riittää haastetta tuleville vuosille.

Viime vuonna aloitin kirjoittamaan juoksublogia. Kirjoitan blogiin juoksuharrastuksestani ja siihen liittyvistä asioista. Tavoitteena on seurata blogini avulla omaa harjoitteluani ja edistymistäni sekä saada motivaatiota ja uusia ideoita harjoitteluuni. Toivon, että voin blogini kautta motivoida ja auttaa myös muita juoksusta kiinnostuneita. Päivitän harjoittelu- ja juoksumatkajuttuja Instagramiin.

Tervetuloa lukemaan juoksublogiani!

http://runforfunpia.blogspot.fi/

Kirsi

Hei, olen 52 v. nainen Porista. Juossut olen n. 10 vuotta. Juoksemisen aloitin aikanaan itsekseni ohjelmalla jonka lopuksi pystyi juoksemaan 10 km. Se oli itselleni huikea saavutus. Aloittaessani juoksun oli eräänä tavoitteena saada juoksemisesta elämäntapa. Toinen oli se että pystyisi juoksemaan kympin rennosti tuntiin. Elämäntapa tästä on tullutkin, kymppi ei nyt aina ihan rennosti mene tuntiin mutta sinnepäin kuitenkin. Taisin sen ekan kympin juosta syksyllä 2006 ja heti seuraavana keväänä olin työkaverien innostamana ensimmäisessä Karhuviestissä. Siitä sitten on jatkettu.

Olen juossut muutamia puolikkaita ja yhden perusmaratonin. Viimeaikoina olen hurahtanut polkujuoksuun. Nuts Karhunkierros 33k ja Vaarojen maraton olivat viimevuoden huippuhetkiä. Tänä vuonna olen menossa ainakin Karhunkierrokselle uudestaan.

Blogia rupesin aikanaan kirjoittamaan ihan itseäni varten, tuntui hyvältä kirjoitella itselle tärkeistä jutuista. Nyt olen huomannut että blogin pitäminen ja samoin muiden blogien seuraaminen, on hyvä motivaattori omille treeneille.

Juoksen koska siitä saa endorfiineja, hyvän olon. Uusia ystäviäkin tupsahtelee juoksuharrastuksen myötä.

https:\\kirsberry.blogspot.fi/

Pia S

Blogin takana on iloinen 28v. helsinkiläinen aktiiviliikkuja. Olen harrastanut erilaisia urheilulajeja, mutta omaksi lajiksi selkeästi valikoituneet juoksu ja pyöräily ovat vieneet sydämen. Takana kolme puolimaratonia ja yksi maraton - nyt treenaillaan toiselle, joka juostaan Espanjan marraskuisen auringon alla Valenciassa! Innostun helposti kokeilemaan erilaisia lajeja, esim. sirkustreenejä, seikkailuratoja, uintia, jalkapalloa…melkein mitä vain. Pääpaino kuitenkin tukevasti kestävyysjuoksussa, josta saa sekä fyysistä, että henkistä voimaa mihin tahansa. Luonto ja maisemat, hyvä musiikki nappikuulokkeissa tai kaveri vieressä, kivat pirteät juoksuvaatteet ja vastaantulevat yhtä onnelliset juoksijat ovat parhautta.

http://www.sportismynewblack.blogspot.fi/

Laura V

Juoksuun itsekkin hurahtanut juoksuhullun vaimo. Pirkanmaalainen päälle kolmekymppinen kolmen lapsen äiti, joka kertoo blogissa pääsääntöisesti omasta harjoittelustaan sekä miehensä treeneistä ja perheen yhteisistä retkistä. Allekirjoittanut harjoittelee itse vasta ensimmäiselle maratonille ja etenee hitaammalla vaihteella, kun taas miehellä maratoneja takana jo useampi ja haaveissa ultramatkat. Perheessä harjoittelu rytmittää arkea ja urheilu on melkeimpä elämäntapa sekä tietenkin paras terapiamuoto.

http://juoksuhullunvaimo.blogspot.fi/

Minna A

Olen 44- vuotias kolmen aikuisen lapsen äiti ja yhden miehen vaimo ️
Juoksuun hurahdin vasta keväällä 2015, ennen sitä ei juoksu kiinnostanut.
Muutama ystävä päivitteli juoksumatkoja facebookissa ja päätin lähteä kokeilemaan. Ja jäin koukkuun... Viime syksynä juoksin ensimmäisen puoli maratonin Tampereella ja nyt kesäkuussa juoksin HHM:n... Syyskuulla olisi seuraava puolikas.. Tälläinen kuntojuoksija joka haastaa itseänsä ja nollailee pääkoppaansa tuolla lenkkejä tehdessään.

http://mindenjuoksutossut.blogspot.fi/

Sanna

Harrastan siis juoksua, vuodesta 2013 olen enempivähempi kirmaillut. Nyt tästä keväästä ehkä enempi tavoite hakuisemmin. Haaveissa siintää puolikas ensi syksynä kunhan saan jalkani kuntoon (penikat u kow) ja kengät jotka jalatkin hyväksyy (pitkä juttu). Asun tässä Jyväskylän kupeessa Suolahdessa, opiskelen tällä hetkellä ja perheeseen kuuluu 3 poikaa ja mies plus koira. Minulta löytyy suht tuore blogi, lukijoita tasan 1. En ole sitä missään mainostanut, en edes kavereille tällä kertaa. Tuolta se löytyy:

http://justrunsanna.blogspot.fi/

Niklas M

Ruuhkavuosia viettävä perheellinen mies, perheeseen kuuluu vaimo, neljä lasta, kolme kissaa ja yksi saksanpaimenkoira. Menoa ja vilskettä siis piisaa ja silti palo urheilla on kova ja lajiksi on löytynyt Triathlon, jostain kumman syystä. Tarinan voisi aloittaa mistä vuodesta tahansa, mutta pähkinän kuoressa nuoruutta leimasi salibandy maalivahdin ja basistin hommat, sittemmin molemmat loppui perheen tullessa kuvioihin, ja olikohan vuosi 2008 kun painon kilogrammoihin tarvittiin kolme numeroa, jotta ne saatiin kirjoitettua. Tuommoinen sata kiloa kun pinottiin tämmöiseen vaatimattomaan 178 sentin varteen, niin lopputulos muistutti jossain määrin Michelin ukkoa. Siitä sitten sain kipinän, että jotain tarvis tehdä. Alkuun käytiin kaverin kanssa pelaamassa sulkapalloa ja vähän kävin lenkeillä. Lenkkeily oli jotain mistä en pitänyt ollenkaan. Viiden kilometrin matka oli jo kova juttu.
Jokin sai minut sitten ilmoittautumaan Helsinki City Triathloniin lopulta jossa matkat olivat uintia 300m, pyöräily 10km ja juoksu 3km. Ajattelin, että tuo olisi sellainen minkä pystyisin jotenkin tekemään. Siellä sitten minuun se puraisi, nimittäin triathlon kärpänen. Maaliin tullessa olin ihan poikki ja en edes muista kauanko matkaan meni aikaa, reilusti yli tunnin muistaakseni ja siskonikin kuittaili ”Hei, kolme kilsaa ja sulla meni siihen 21 minuuttia!” ja ainoa ajatus tuolta pois kävellessä oli ”tätä täytyy saada lisää”. Vapaaehtoiset talkoolaiset jaksoivat kannustaa kaikkia jopa tätä tankkia, vaikka vaan lyllersin paikasta toiseen. Aloin ottamaan lajista selvää ja hankin maantiepyörän lopulta itselleni sekä märkäpuvun. Siinä oli sitten satsaukset seuraavaan kesään. Ajat parani ja mies laihtui pikkuhiljaa ja piti ottaa jokin tavoite. Tavoitteeksi otin sitten täysmatkan suorittaminen alle 12 tuntiin ennen kuin täytän 40 vuotta. Ensimmäinen yritys tuon kanssa onkin tänä kesänä 2016/08 tahkolla. Halusin tavoitteen olevan iso jotta ymmärtäisin tämän olevan enemmänkin elämäntapa, kuin projekti joka päättyy johonkin. Tämän tavoitteen tiimoilta aloin kirjoittamaan blogia lähinnä itselleni päiväkirjanomaisesti. Halusin johonkin kirjoittaa ylös niitä asioita mitä huomaan itsessäni tapahtuvan, sekä perheessäni ja tietysti kirjoittaa ylös sen mitä kisoissa tapahtuu kisaraporttien muodossa.
Nykyään sitten taas blogia kirjoittelen myös sen takia, että pyrin todistamaan sen, että kyllä sitä ehtii harrastaa kestävyysurheilua vaikkakin on perhettä, töitä, kissoja, koira ja muillakin perheenjäsenillä harrastuksia. Moni on mulle tullut kisoissa ja muualla tullutkin kertomaan, että olen onnistunut innostamaan heitä liikkumaan. Jatkossakin saa tulla juttusille, aina mukava tavata uusia ihmisiä.

http://triathlonsuomi.com/niklas-merikallio/

Sari

Moikka, Olen 44-vuotias sattumien kautta juoksemisen löytänyt elämän pyörteisiin liikunnasta hyvinvointinsa hakeva nainen. Toinen rakas harrastus on lukeminen.

Koululiikunta oli myrkkyä ja lähes kaikessa hännänhuippuna oleminen vei lopunkin liikkumisen ilon. Säännöllisen liikunnan ja sen tuoman hyvän olon löysin kymmenisen vuotta sitten. Ryhmäliikuntatunnit olivat tie, jonka kautta ymmärsin, mikä merkitys liikunnalla voi elämässäni olla.

Juoksemiseen innostuin vaivihkaa loppukesällä 2014. Sen jälkeen olen juossut neljä puolimaratonia ja useita lyhyempiä matkoja. Vauhdilla en voi kehua, sillä puolimaratonin ennätys on piirun verran alle kolme tuntia.

Tärkeintä minulle on muistaa, että kuljen matkaa askel ja unelma kerrallaan enkä vertaa itseäni muihin. Nautin juoksemisesta ja olen etuoikeutettu, kun saan juosta. Ei ole keneltäkään pois, että matkassa on myös hitaasti eteneviä, sillä jokaisen tavoite on yhtä arvokas.

Juoksu on tuonut elämääni ihania uusia ystäviä, joiden kanssa en olisi koskaan kohdannut, ellen olisi solminut lenkkareiden nauhoja ensimmäisen kerran.

http://sarijalenkkarit.blogspot.fi/

Salla T

Olen nelikymppinen juoksuharrastaja Turusta. Juokseminen alkoi kiinnostaa vasta aikuisiällä, ja ensimmäisen maratonini juoksin lokakuussa 2008. Tosissani juoksun makuun pääsin kuitenkin vasta toisen lapseni syntymän jälkeen loppuvuodesta 2013, kun lenkkarit saattoi vetäistä jalkaan silloin, kun imettämisen ja vaipanvaihdon välillä sattui olemaan sopiva tauko. Helmikuussa 2014 päätin ryhtyä noudattamaan maratonohjelmaa tavoitteenani neljän tunnin aika Paavo Nurmi Maratonissa kesällä 2015. Tavoite jäi uupumaan vartilla, kun maaliviiva ylittyi aikaan 4:15,18. Ennen tuota neljättä maratoniani sain itselleni valmentajan, joka nykyään suunnittelee harjoitukseni kisakalenterini mukaan. Hänen innoittamanaan liityin vastikään Varsinais-Suomen Veteraaniurheilijoihin, ja nyt tarkoituksena on löytää minulle sopiva ratamatka, jota alan treenata. Viidennen maratonini juoksin Tukholmassa 4.6.2016 aikaan 4:13,08, joten haastetta riittää edelleen. Vaikka juoksemiseni on muuttunut tavoitteelliseksi ja määrätietoiseksi, nautin yhä myös niistä peruskestävyyttä kasvattavista tavallisista lenkeistä, jotka tuulettavat ajatuksia ja antavat hetken omaa rauhaa arjen keskellä. Rakastan juosta erityisesti metsässä ja luonnossa, jossa voi nauttia kaikin aistein urheilemisen ja ulkoilemisen tarjoamista kokemuksista.

http://juostenolenjoperilla.blogspot.fi/

Merituuli K

olen 42 vuotias nainen vantaalta. olen naimisissa ja meillä on 13 ja 17 v pojat. Hurahdin juoksuun pari vuotta sitten vähän ennen kuin täytin 40 vuotta. Löysin itseni sohvalta ja päätin tehdä jotain. Aloitin juoksun varovasti ja hitain askelin. Samalla olen myös yrittänyt saada ruokavaliota kuriin. Vähitellen olen huomannut pitäväni enemmän ja enemmän juoksusta. Olen juossut muutamia 10km kisoja ja enkka on tällä hetkellä 54,35 juoksin sen naisten kympillä 2016. puolimaratoneja olen juossut 4 kaksi viime vuonna ja kaksi tänä vuonna hcr 2016, ja hhm 2016 jossa paransin ennätystäni 5 min se on nyt 2.04.34. Viime vuonna juoksin myös ensimmäisen maratonin hcm 2015 4.53. Maratonin juokseminen tuntui vielä pari vuotta sitten utopialta, mutta mä tein sen ja olen onnellinen siitä! Blogissani kerron alusta lähtien askeleistani sohvalta juoksuun hurahteneeksi ikiliikkujaksi. Pidän muutenkin ulkoilusta , sauvakävelystä, kävelystä ja silloin tällöin pyöräilystä. Tämän vuoden seuraava etappi on elokuusssa hcm kokonainen maraton ja syyskuussa tallinnan puolimaraton. Vielä mahtuisi jotain kalenteriin, saas nähdä mitä keksii! Intoa ainakin riittää se on varmaa.

http://juoksujalkavipattaa.blogspot.fi/

Katariina

Olen salolainen kolmekymppinen urheilullinen neitokainen. Minut voi tavata juoksemassa ympäri kaupunkia, reippaalta renttouttavalta kävelylenkiltä peltotiellä, zumbatunnilta, kahvakuulailemasta tai jostain muualtakin. Satunnaisesti kesällä pyöräilen, mutta lähinnä nämä ovat vain kauppareissuja tai sitten olen menossa tanssitunnille hurjaa vauhtia. Olen siis hyötypyöräilijä. Kaikkea vaan ei ehdi harrastamaan, kun päivässä on kuitenkin rajallinen määrä tunteja. Uimisesta myös tykkään, mutta se on jäänyt todella vähäiseksi...

http://takomorunnerskatariina.blogspot.fi/

Katri R

Hei! Olen Katri, innokas kaikenlaisten lajien kokeilija. Nuoruuden vuodet olen jo ohittanut. Lempilajejani ovat juoksu, pyöräily, hiihto ja toiminnallinen treeni/kiertoharjoittelu. Joogaakin on kokeiltu, koukkuun en jäänyt. Seuraava kokeilu liittynee CrossFitiin. Into ja palo liikkumiseen syttyivät vasta aikuisiällä. Nyt olisi vaikea kuvitella elämää sohvalla.
Juoksen 3-4 kertaa viikossa, kesäaikaan jokunen lenkki korvautuu pyöräilyllä. Lihaskuntoa pyrin harjoittamaan vähintään kerran viikossa. Juostuja puolimaratoneja on takana kymmenkunta. Oma ennätys on toukokuulta 2016, kaksi tuntia alittui.
Tykkään treenata ohjelmoidusti, joskaan yöuniani en menetä, vaikka joku treeni jäisi väsymyksen tai muun menon vuoksi pois. Elämä on kiireistä, mutta liikkumiseen löytyy aina aikaa. Nyt olisi tarkoitus raportoida harrastuksestani ja tulevista juoksutapahtumista, valmistautumisesta ja jälkilöylyistä, hyvistä ja huonoista juoksupäivistä. Tervetuloa seuraamaan!

http://takomorunnerskatri.blogspot.fi/

Jenni J

Moi!
Mie olen Jenni ja tykkään liikkumisesta. Tai, no tykkääminen on hyvin lievästi ilmaistu. Miulle liikkuminen on elinehto. Jos joku tulee kipeäksi siitä, että liikkuu niin mie tuun puolestani siitä jos en liiku. Nautin siitä, että maisemat vaihtuvat, syke kiihtyy ja vauhti kasvaa. Olen aika liikkunut ja uskon, että se ei koskaan lopu. Lapsena harrastin balettia ja ratsastusta, nuoruusikäisenä jääkiekkoa. Rakastin erityisesti kesätreenejä, kun juostiin paljon ja kasvateltiin peruskuntoa seuraavaa kautta varten. Kun kasvoin aikuisemmaksi kävin salilla ja olin ryhmäliikuntatuntien suurkuluttaja. Joskus kaverit vitsailivat, että asuin paikallisessa liikuntakeskuksessa. Olen aina ollut se tyyppi, joka on hurahtanut helposti ja kenet on ollut helppo houkutella mukaan kokeilemaan lajia kun lajia. Osa lajeista pysyy sydämessä, vaikka juuri nyt niille ei elämässä olekaan aikaa. Mutta tavoitteeni on, että joka päivä elämässäni toteutan jonkin haaveen. Välillä ison ja toisinaan ihan pienen.
Miksi juoksen? Löysin juoksemisen oikeastaan hiukan vahingossa. Kun perhe kasvoi kahdella pojalla eikä aikaa (eikä rahaa) ollut entiseen tapaan käytettävissä, oli juokseminen tehokas ja taloudellinen tapa saada aikaa itselleen ja pitää huolta itsestään. Aloin juosta. Joskus aikataulujen sovittaminen oli silti haastavaa. Kerran kun mieheni ei ollut kotona, laitoin lapset illalla nukkumaan ja otin itkuhälyttimen pihalle. Juoksimme ystäväni kanssa sata kertaa meidän talon ympäri, siitä tuli 8,2km lenkki. Matkat pitenivät ja erään ystäväni kanssa päätettiin osallistua puolimaratonille. Muistan, että mieheni jo silloin epäili että vuoden kuluttua juoksisin maratonin. Muistan sanoneeni, että niin hullu en miekään ole, pidin sitä ihan mahdottomana ja epäinhimillisenä suorituksena. No, harvoin mies väärässä on ollut eikä ollut silläkään kertaa. Ensimmäisen maratonini juoksin samaisen ystäväni kanssa Helsingissä elokuussa 2013. Totesin, että se onkin ihan inhimillistä ja mielettömän mukavaa hommaa. Ei se vaatinutkaan mitään supervoimia tai -kykyjä, ehkä vain vähän tavallista sitkeämmän luonteen. Nyt maratoneja on takana kymmenen ja loppua ei näy. Haluan lisää. Haluan enemmän. Haluan juosta Suomessa ja ulkomailla. Haluan haastaa itseni yhä uudelleen ja samalla ladata akkuja, joita arki kuluttaa. Vaikka maraton on keholle suuri koetus ja siitä pitää malttaa rauhassa palautua, on se miulle paras tapa ajatella ja pohtia. Ja lopulta olla miettimättä mitään.
No, riittääkö juoksu? Ei. Se ei riitä, koska kaksi vuotta juostuani totesin, että liian yksipuolisella treenillä rikon pidemmän päälle itseni. Vaikka olen pitkälti tunneihminen, pyrin myös olemaan järkevä treenaamisen suhteen. Usein siinä onnistun, joskus en. Olin haaveillut jo vuosia siitä, että joskus haluaisin kokeilla triathlonia. Jostain syystä laji oli kiehtonut miuta jo nuoruudessa. Syynä siihen, että en ollut kokeillut oli kehno uimataitoni, kuten monella muullakin haaveilijalla. Syksyllä 2014 rohkaisin mieleni ja ilmoittauduin aikuisten tekniikka kurssille. Sen jälkeen olinkin jo täysillä mukana ja seuraavana kesänä jo kokeilemassa kisaamista. Ja tänä kesänä matkat vähän pitenevät senkin lajin osalta. Treenin monipuolistamisen myötä maratonajatkin ovat parantuneet huomaamatta.
Mikä on ylitse muiden? Juoksu, ehdottomasti. Sen aikaan saamaa adrenaliini-endorfiinipläjäystä ei mikään muu laji tähän mennessä vielä ole pystynyt miulle tarjoamaan, vaikka uinti ja pyöräily ovatkin muodostuneet tärkeäksi osaksi elämääni. Neljä vuotta säännöllistä juoksuharjoittelua on nyt takana ja montaa motivaatiokuoppaa ei ole matkan varrelle mahtunut. Miulle juoksu sopii ja toivon, että jatkossakin saan treenata yhtä hyvällä fiiliksellä kun tähänkin asti. Eikä miuta yhtään harmita, että innostus on levinnyt kaveripiiriinkin. Voiko olla parempaa tapaa vaihtaa kuulumisia, kun mennä yhdessä lenkille. Tai ehkäpä lähteä lomamatkalle kavereiden tai sukulaisten kanssa.. sopivasti samaan aikaan, kun kohteessa juostaan maraton. Ilman perheen vankkumatonta tukea ja kannustusta en ehkä nauttisi tästä näin paljon. On lupa mennä, lupa juosta, lupa lentää. Ehkä he ovat huomanneet, että lenkiltä kotiin palaa aina mukavampi äiti kun lenkille lähti.
Sen lisäksi, että miulle liikkumisesta tulee hyvä olo ja hyvä mieli haluan olla esimerkki muille. Jos ihan tavallinen Jenni pystyy juoksemaan maratonin tai oppii uimaan siinä määrin, että pystyy suoriutumaan triathlonkisasta niin pystyy kuka vain. Jos vain haluaa. Kun ihmisellä on motivaatiota ja intoa mennä sitä kohti mistä unelmoi, kaikki on mahdollista. Aina se ei ole helppoa, välillä se on älyttömän vaikeeta. Mutta silti mahdollista. Ja kun sen mistä on haaveillut saavuttaa, on tunne aika uskomaton.

http://takomorunnersjenni.blogspot.fi/

Maria

Olen Maria, ja mun blogissa kerron mun liikuntatouhuista (gasp!). En kerro historiastani tässä kamalasti, vaan säästän sen ekaan postaukseen. Pyrin ainakin alkuvaiheessa pysyttelemään alottelijaystävällisenä ja kertoa siitä, miten täysin nollakunnosta imeydyin juoksemaan kilometri toisensa jälkeen, vuosi vuoden perään. Kerron siitä, miten joskus lenkkien jälkeen tekee mieli potkia seiniä ja seuraavana päivänä voisi juosta loputtomiin. Lupaan etten pysy aiheessa. Lupaan, että joskus postaan angstisen, popcornin kera luettavan "lopetan niin just tän lenkin jälkeen tän typerän touhun ja vain idiootit juoksee", kerron seuraavat kolme kuukautta vain pyöräilystä ja tikanheitosta, ja sitten yhtäkkiä hehkutan taas että on tää vaan niinku syömisen jälkeen parasta mitä ihminen voi tehdä.

http://takomorunnersmaria.blogspot.fi/

Sanna A

Olen 31 vuotias sinkku, kahden ranskanbulldogin omistaja Raumalta. Teen kaksivuoro työtä. Syksyn kroonisen ylikunnon jäljiltä yritän taas saada kuntoni nousuun ja vielä parempaan kuntoon, kun aikasemmin 😊 6-10km lenkit ovat mun juttu ja haluaisin saada itsestäni irti vielä yhden puolikkaan tai jopa kokonaisen maratonin tämän kesän aikana 😊

http://sannapauliinatreenaa.blogspot.fi/

Anna

Olen kohta 29-vuotias elämästä nautiskelija Ulvilasta. Innostukseni juoksuharrastukseen perheessäni jakavat (onneksi) mieheni ja kaksi lastani.

Nuoruusvuosinani en harrastanut liikuntaa, keskityin lukemiseen. Juossut olen vasta kymmenen vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti: välillä täysin juoksemattomia kuukausia, välillä taas montakin lenkkiä viikkoon. Kuitenkin vuosi sitten sain äitienpäivälahjaksi juoksukellon. Siitä innostus juoksuun otti taas tuulta purjeisiin. Elokuussa 2015 päätin tilata Juoksija-lehden, sain tilaajalahjaksi juoksuoppaan ja aloin treenata suunnitelmallisesti. Ja kohta huomasin, että mähän olen oikeasti hyvä tässä (ainakin omasta mielestäni). Nyt olen täysin hurahtanut ja koukussa ja metsästän aina seuraavaa lappujuoksua.

Perfektionistina juoksuharjoittelu tuppaa joskus karata käsistä ja palauttelen itseäni aina silloin tällöin maan pinnalle, kun huomaan itsessäni ’mikään ei riitä’-puolen. Juoksulla yritänkin pyrkiä hyvään oloon, kohentuneeseen elämänlaatuun ja elämästä nautiskeluun. Tervetuloa seuraamaan blogiani, jos sinua kiinnostaa juokseminen, liikkuminen ylipäätään sekä ihan tavallinen elämä monine ulottuvuuksineen.

http://takomorunnersanna.blogspot.fi/

Mira P

Aikuisiällä juoksuun hurahtanut lähes nelikymppinen nainen Lappeenrannasta. Juoksu merkitsee minulle omaa aikaa, jolloin voin tyhjentää pääni kaikesta arkisesta kiireestä. Juoksemisen aloitin vuonna 2004 ja ensimmäisen maratonin juoksin maaliin Tukholmassa 2005. Nyt takana on 6 maratonia ja yksi puolikas. Suurin tavoite siintää kesällä 2017, kun tavoitteena on juosta koko kesäloma - Nuorgamista Helsinkiin.
Juoksu on minulle elämäntapa, mutta siitä ei saa tulla stressitekijä. Juoksutapahtumat ovat hyvä motivaationlähde, mutta ne täytyy suhteuttaa perheen ja muiden harrastusten mukaan. Onneksi kalenteriin löytyy tapahtumia, kunhan vaan viitsii suunnitella :)

http://starbox.fi/miraael

Jenina L

Moi! Olen Jenina Leino, 26 vuotias viiden lapsen äiti raumalta. Vielä alle vuosi sitten painoin 110kg ja vointini oli todella huono. Aloitin täydellisen elämäntapa remontin ja nyt olen 26kg kevyempi ja matkalla vielä kevyempään elämään. Olen täydellisen koukuttunut terveelliseen elämään ja ihmetellyt pitkään miksi en ole pystynyt tekemään tätä aikasemmin. Haluan esimerkilläni luoda uskoa muille että siihen kyllä pystyy kun sen vaan päättää ja uskoo itseensä.
Juoksijana olen vasta tasolla etana. Olen ihan koulusta asti vihannut juoksemista. Olen kuitenkin puskenut remonttini aikana itseni niin usein epämukavuusalueelle ja rakastunut eri urheilulajeihin, tästä esimerkkinä tankotanssi harrastukseni, joka lähti epävarmasta kokeilusta ja johti omaan tankoon kotona.
Ihailin juoksevia ihmisiä kaduilla värikkäissä lenkkareissaan ja päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja niinkuin arvata saattaa rakastuin tähänkin.
Harjoitukseni juoksemisessa on edennyt siihen että entisen vaivasen minutin sijasta juoksen jo neljä minuttia putkeen. Tavoitteena on juosta syksyllä 5km vähintään ja siitä suunta on vain ylöspäin. Villinä haaveena on joskus ohittaa maaliviiva vaikka hävijänä mutta maratonin juosseena.
Tervetuloa minun mukaani matkalla unelmien toteuttamiseen ja toivottavasti nautit matkasta!

http://takomorunnersjenina.blogspot.fi/

Helena L

Olen hoitanut kuntoani harrastamalla kestävyysjuoksua 42-vuotiaasta lähtien ja nyt olen 57 –vuotias.
Juostuna on 35 maratonia, yksi 100 km juoksu ja 12h- hallijuoksu Joensuussa. Lisäksi 6h-juoksuja Väinölänniemellä, useita 50 km juoksuja WiHa:lla, Kotirataultria, lukuisia puolikkaita ja lyhyempiä kisoja Suomessa, Euroopassa ja etenkin Espanjassa, jossa vietämme vuosilomamme joka vuosi mieheni kanssa. Nyt uusinta uutta on crossfit, joka tempaisi minut mukaansa viime marraskuussa käydyn Crossfit- alkeiskurssin jatkoksi. Tavoitteena on yhdistää molempien harrastusten hyvät puolet ja saavuttaa sellainen kunto, että Vaarojen Maratonin 43 km sujuu mukavasti lokakuun ensimmäisenä päivänä Kolilla.

https://takomorunnershelena.blogspot.fi/

Ei kommentteja