Uuden vuoden kynnyksellä




Vuosi 2017 vaihtuu 25 päivän kuluttua uuteen. Enää 25 päivää. Jotenkin sitä aina vuoden alussa ajattelee, että uusi vuosi on edessä ja nyt on aikaa taas vaikka mihin, mutta sitten huomaakin ajan kuluneen jälleen ennätysvauhtia.
Tämä vuosi oli aika vaihteleva. Koko alkuvuosi, oikeastaan kesään asti, meni penkin alle kun oli jotain vaivaa koko ajan eikä päässyt liikkumaan. Ensin vaivasi korva. Kuinkahan monta kertaa kävin lääkärillä sen takin... no aika monta. Mitään syytä siihen ei sitten kuitenkaan lopulta löytynyt ja vaiva onneksi meni ohi. Toisaalta sitten jo luulin että nyt iski vanhuus vielä enemmän rytinällä ja kuulo meni, mutta ainakin nyt toistaiseksi kaikki tämän asian suhteen hyvin. 
Kuvahaun tulos haulle liikuntaKun tästä selvittiin, niin iski jalkavaiva. Plantaarifaskiitiksi se sitten lopulta diagnosoitiin. Siinä oli lenkeistä pitkä tauko, ja se jos mikä ei mulle sovi, pää meinasi hajota muutamaan otteeseen. Onneksi sain hyvää hoitoa asiaan ja maltoin itse sitten kuitenkin ottaa totaalisesti rauhallisesti, ja vaiva saatiin kuriin. Toki sen verran nykyäänkin pelkää sen uusiutumista että on oppinut pitämään taukoa eikä yritä koko ajan enemmän ja enemmän. 
Kun päästiin syksyyn, niin vaivat olivat ohi, lenkit sujuivat jälleen ja sitten tulikin rytinällä pari muutosta elämään. Työpaikalla sain koulunkäynninohjaajan töiden lisäksi kunnian siirtyä myös iltapäiväkerhon puolelle. Työpäivät siis pitenivät, mutta samalla vastuu lisääntyi ja päivät muodostuivat paljon vielä enemmän vaihtelevammiksi. Tykkään kovasti. Samaan syssyyn sain myös Rauman Takomorunnersin yhteislenkkien vetäjän pestin, ja siitäkin tykkään kovasti. Kovasti nopeasti on siis syksy mennyt, kun töistä on tullut kotiin myöhemmin ja sitten on suunnitellut noita lenkkejä ja käynyt ohjailemassa ja muutenkin liikkunut, ja ystävienkin kanssa on päätä nollattu aika hyvin. 
Tämä viime aikojen pimeys, synkkyys ja ankeus kelien puolesta on meinannut ajoittain vetää mielen matalaksi, masennustaipumusta kun kerran omistaa. Toisaalta elämässä tapahtuu niin paljon, että aikaa synkkyyteen ei ole yksinkertaisesti niin ollut. Ja aina pitää muistaa, että kun jaksaa tämän päivän läpi, niin sitten jo on helpompaa.

Suomi 100 v. on myös ollut syksyn iso juttu. Töiden puolesta järjestettiin eilen illalla hienot juhlat, ja niiden valmistelu on koetellut kyllä kaikkia hermoja tosissaan, onneksi myös niitä nauruhermoja. =) Oppilaat ovat saaneet nähdä ja ennenkaikkea kuulla muutaman kerran kunnon karjaisun että nyt oikeesti keskitytään tähän juttuun, mutta vastapainona mä oon sitten myös osannut vetää huumoriksi ja ne naurukohtaukset mitä on tullut, huh huh, ei oo ollut pyöreä huone ehkä kaukana... Eilen kuitenkin saatiin juhlat onnistuneesti vietyä läpi. <3 Tänään ohjelmassa on vain ja ainoastaan löhöilyä ja Linnan juhlien seuraamista. Ääni on lähes täysin nyt mennyt, joten eipä tässä paljon viitsi minnekään juttelemaan kenenkään kanssa lähteä. 

Kuvahaun tulos haulle uusi vuosi 2018Uuteen vuoteen 2018 ei ole sen suurempia odotuksia. Mitään isoa ja järisyttävää ei ole luvassa, mutta toki sitä aina toiveita voi esittää. Tänä vuonna piti jalkavaivojen vuoksi jättää Paavo Nurmen puolikas väliin, eli josko sen sitten saisi ensi vuonna juostua. Toivottavasti läheisillä on kaikki hyvin. Otetaan vuosi vastaan just sellaisena kuin se vastaan tulee, mutta yritetään silti tehdä siitä jälleen kerran paras ikinä!

Ei kommentteja