Marraskuu

Sairaslomapäivän huvia

 Marraskuu. Ei mitenkään suosikkikuukausi. On kylmää, märkää, sateista ja pimeää. Antti Tuiskun laulun sanoin : Tosi kiva lähtee töihin kun ulkona on niin pimmeetä, tosi kiva lähtee töistä, kun ulkona on niin pimmeetä... Töiden jälkeen ei huvita lähtee ulos, aamulla ei huvita lähtee lenkille. Tässä kuussa on suomalaista sisua tarvittu roppakaupalla ja kyllä se myös toimii, sillä kun itsensä saa liikkeelle, niin olo on todella hyvä. Ainut treeni jota kadut, on treeni jonka jätit tekemättä.

Rauman yhteislenkkien vetäjänä olen pitänyt huolta siitä, että kerran viikossa on lenkki. Mieltä motivoi ja sydäntä lämmittää paljon, kun saa itsensä paikan päälle, autossa ehkä vielä haukottelee ja väsyttää, mutta innokas joukko kun odottaa ja lähdetään yhdessä viemään treeniä läpi niin voi että, kyllä on uusi ihminen sen jälkeen! Eilistäkin yhteislenkkiä odotin paljon, vaan kuinkas kävikään. Edellinen yö meni valvoessa ja vessaan juostessa, ja aamulla oli mahataudin lisäksi noussut kuume. Eipä siinä mitään lenkkiä lähdetä vetämään, mutta onneksi lähellä on ihania ihmisiä jotka pelastavat eri tilanteissa, ja tällä kertaa sankarina oli oma sisko, joka meni tuuraamaan minua. Iso kiitos! Oli kiva saada valokuva hymyilevästä treenijoukosta, itse sängyn pohjalla maaten. Voin muuten suositella että älkää sairastuko tähän tautiin. Ei ollut kivaa, onneksi tänään on jo hyvä olo ja huomenna näillä näkymin pääsee takaisin töihin.

Ikuinen Roosanauha
Lokakuu oli Roosanauha-kuukausi. Kättäni koristaa nyt ikuinen Roosanauha, kun annoin tatuoida iholleni tuon kuvion. Puolet tatuoinnin hinnasta meni hyväntekeväisyyteen, ja se oli suuri syy miksi näin tein, mutta iso syy oli myös halu uuteen tatskaan. Ja hei, onhan tää nyt makee kun tää on Duudsoneitten suunnittelema. =)

Isänpäivänä kävin juoksemassa hyvän lenkin, n. kahdeksan kilometriä jossa oli intervallivetoja mukana. Jokainen askel oli omistettu isällemme, jonka jouduimme menettämään reilu seitsemän vuotta sitten. Kyllä tuollaiset juhlapyhät saavat aina vielä enemmän ikävän pintaan, mutta samalla tulee myös ihania muistoja mieleen. Isämme oli kova urheilemaan ja sieltä tämä omakin liikuntainnostus on todennäköisesti saanut alkunsa. Vasta kuitenkin myöhemmin aikuisiällä innostuin juoksemisesta enemmänkin. Juokseminen kun vaan on... ei sitä oikein voi kuvailla, se pitää itse tuntea. Nuo vetämäni yhteislenkit pyrin pitämään sen verran kevyinä, että mahdollisimman monella olisi matala kynnys liittyä seuraan, mutta kuitenkin niin että jos haluaa tehdä tiukempaa ja kovempaa treeniä, sekin onnistuu.
Ikävä isää - isänpäivän juoksulenkillä
 ajatukset pilvien päällä

Pikkujoulukausi alkaa olemaan pikkuhiljaa käsillä. Itselläkin seuraavat kolme viikonloppua tip-tap-meininkiä tiedossa, ensimmäiset niistä tosin enemmän ystävän synttärijuhlintaa. Kunhan tästä paranee kunnolla niin pitää viikolla urheilla kovasti, niin voi hyvällä omallatunnolla vaihtaa viikonloppuna parempaa Seppälää päälle.
Oikein hyvää marraskuun loppua just sulle. Ei anneta tämän pimeyden masentaa, vaan tehdään kivoja juttuja ja nautitaan. Joulu on kohta täällä. <3




Ei kommentteja