Kohti uusia kuvioita

Juoksumatto toimii hyvänä terapeuttina
Syyskuu,
se on kohta ohi. Tämä on ollut kiireinen kuukausi, mutta varsinkin nyt tämä viikko on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa. Pieni pää on saanut todella tehdä töitä että se on pysynyt kasassa.
Viikko alkoi sillä, että suru-uutinen saapui. Tämä toi mieleen monia asioita ja ikävän jo aiemmin edesmenneitä rakkaita kohtaan. Myös huoli läheisten jaksamisesta on ollut kova. Tiistaiaamulla kävin purkamassa päätäni kuntosalin juoksumatolla ja voin kyllä suositella murheiden tai huolien ollessa päällä, että urheilu on halpaa terapiaa. Kun lisää vaan vauhtia juoksumatolla ja kikkailee eri nopeuksien kanssa, niin ei paljon muuta ehdi ajatella. Puhumattakaan siitä miten hyvä olo tulee, kun on jo aamulla käynyt treenaamassa.

Syyskuu on ollut sokeriton, mutta ihan loppuun asti en sitä näin pitänyt. Suklaa on toinen terapeutti, joka nyt vaan tuli tarpeeseen. Olen jo ylpeä siitä, että jaksoin 28 päivää ilman suklaata. =) Ja itseasiassa työkaveri lykkäsi suklaan nenän eteen ja sanoi että syö, kun näki että ei tuon touhuista tule enää mitään ilman sokeria... Niin pienestä voi saada onnen, palasta suklaata. Tai no, kahdesta, tai puolesta levystä,no, ei puhuta siitä... =)
Pieni pala onnea

Aihetta juhlaan on onneksi myös, sillä äitimme juhlii tasavuosia tänä viikonloppuna. Nyt suon itselleni sen hemmottelun, että käyn kampaajalla laitattamassa hiukset, sillä muuten voisi olla että repisin hiukset päästäni tuskaillessani miten saan ne nätisti. Hiustenkasvatusprojekti siis on kovasti menossa edelleen, ehkä jo ensi kesänä voin olla tyytyväinen...

Lokakuu on perinteinen Roosanauha kuukausi, ja nuo ovat jo myynnissä eri myyntipisteissä. Mä meinasin jo suunnata sellaisen ostamaan, mutta sitten ilmaantui silmien eteen jotain vielä parempaa, jolla voin tehdä hyvää ja ilahduttaa itseäni. Ensi tiistaina siis tämä tyttö suuntaa töiden jälkeen tatuoijalle, ja käteen ikuistetaan tämän vuoden Roosanauha. <3 Parasta on se, että puolet tuosta tatuuoinnin hinnasta menee hyväntekeväisyyteen. Arvostan kovasti tätä tatuoijan tempausta ja mielelläni olen mukana. Sitä paitsi, uutta tatskaa olen taas jo jonkin aikaa haaveillut, nyt se suorastaan hyppäsi verkkokalvolle. Loistavaa!

Takomorunners-yhteislenkkejä olen Raumalla vetänyt nyt viikottain, ja edelleen olen ihan innoissani siitä, miten porukka lähtee mukaan. Parasta oli yhdet rapputreenit, joissa oli mukana kaksikymmentä ihmistä! Ja upeaa on myös se, että lähes joka kerta mukaan tulee joku ensikertalainen, joka epävarmasti kysyy että onkohan tämä nyt se juoksujuttu, ja saa taas puhua mikä tämä koko kuvio oikein on. Ensi viikon keskiviikkona tehdään jotain ihan uutta tuolla yhteislenkillä, nimittäin päivitetään kouluaikaiset muistot nykyaikaan ja juostaan cooperin testi. =) Ai niin, voi harmi, mä en varmaan itse voi juosta kun mulla on se uunituore tatuointi... ;-) Pitää siis toimia vaan ajanottajana ja tsempparina. =D No ei nyt oikeasti, kyllä mä sen suoritan myös, jos en silloin niin sitten joku muu päivä. Aikuisiällä olen yhden cooperin testin juossut ja positiivinen yllätys oli, että sain just ja just yli kaks kilsaa täyteen, kun juoksuvauhti on kuitenkin oikeesti lenkillä tosi hidas, en oo mikään nopea juoksija.

Tässä kai ne tämän hetken tärkeimmät jutut. Toivottavasti sulla on mahtava viikonloppu ja vielä parempi viikko edessä!
Näin toivottelee Saija, Rauman Takomorunners-lenkkien vetäjä

Ei kommentteja