Vuokko: Kokkola City Run, unelmien alppiniityt

Tämä blogaus tulee nyt vähän jälkijunassa: inhimillisen unohduksen seurauksena tämä viihdyttävä kirjoitus katosi facebook-keskusteluun, josta löysin sen tänä aamuna ihmetellessäni miksen löydä sitä sivustoltamme. Tässä siis pikakatsaus viime kuun treenifiiliksiin! -Maria 

Unelmien alppiniityt

Juoksemista aloittaessani mielessä siinsivät auringossa kylpevät alppiniityt, joiden rinteillä kirmailisin kepeästi föhntuulen hivellessä hulmuavia hiuksiani. Tästä johtuen myös tavoitteeni taisivat olla epärealistiset sen suhteen, millaista keskivauhtia aloittelijan kannattaisi tallata. Tyypillinen lenkkini silloin oli huohotusvauhdilla vedetty lyhyt rykäisy, jota yritin kerta kerran jälkeen venyttää pidemmäksi. Lenkin jälkeen elvyttäessäni pihakeinussa luhistuneita keuhkojani mietin, missä luuhasi se kuuluisa juoksun euforia.

Voisi kuvitella että insinöörin alkuna ymmärtäisin avata tietokoneesta kuukkelin, joka kertoisi ystävällisesti mitä ihmettä teen väärin. Mutta eei, kuka nyt juoksemiseen ohjeita tarvitsee... Muutettuani Kokkolaan aloin kuitenkin lenkkeillä myös Marian kanssa, jolla ilmeisesti oli asiasta enemmän kokemusta. Siinä oli hetki sulateltavaa, että tajusin että kannattaa myös välillä juosta hitaasti - ja sitten vielä hidastaa lisää.

Oivallukset jatkuivat tämän jälkeen tiedoilla muista juoksumetodeista, kuten intervallitreeneistä (hirveä) ja mäkitreeneistä (vielä pahempi). Viimeiset harhaluulot alppiniityistä karisivat Roskarukan rinteeseen, jota en todellakaan jaksanut juosta ylös asti. Hitaista lenkeistä sen sijaan on tullut uusi ykkönen, enkä enää yhtään ymmärrä miksi halusin ennen jatkuvasti ravata hiki hatussa ja verenmaku suussa. Kaikki kunnia Marialle ja muille lenkkikavereille, jotka ovat kiitettävästi jaksaneet vierestä kuuluvaa ähinää ja purnaamista.

Koska vauhdista on puhe, on aika paljastaa millaiset suorituspaineet olen laittanut Kokkola City Runiin. Tavoitteena olisi saada matkattua 6 kilometriä alle 45 minuuttiin, mikä pikaisella päässälaskulla tarkoittaisi noin 8 kilometrin tuntivauhtia. Löysästi vedettynä 6 kilometriä taittui tänä viikonloppuna 55 minuuttiin, joten uskon että pieni vauhdin lisäys ei johda välittömään tuupertumiseen katuojan pohjalle.

Antaa kevään ja valoisien iltojen lenkkipoluilla  tuulettaa talven aikana aivoihin pakkautuneet hämähäkinseitit tiehensä! Juoksun iloa myös teille muille City Runiin osallistuville.

T. Vuokko

Ei kommentteja